7 Days...

Oon varmaa yksi niistä ihmisistä jotka on koko elämänsä haaveillu jostai seikkailusta. Vaikka en sillo kaua sitte osannu aatella, että just Amerikka ois se paikka mihin sitten lopulta lähtisin itteeni toteuttamaan. Oikeestaa se ajatus tuli joskus 8. luokalla ku ilmotin kavereille että mä muuten lähen sitte Amerikkaan. Ei ne tietenkää iha uskonu:D Mut siitä asti se ajatus on vaihtoon lähöstä ollu mielessä. En kuitenkaa varmaa koskaa ois saanu aikaseks hakee exploriuksen kautta vaihtoon, jos en ois onnistunu saamaa just oikeeta vierustoveria mantsan tunneille. Nimittäi Natalia jolla oli ihan samat fiilikset vaihon suhteen! Siinä me sit listattii niitä vaihon niitä hyviä ja huonoja puolia joka tunti... mikä varmaa selittää miks se kurssi ei menny iha toivotuilla arvosanoilla. :D

Nooh äitiä ja iskää ei onneks tarvinnu hirveesti suostutella koko juttuu myöntymää, sillä äitin puolelta tiiän ainaki kolme ihmistä jotka ois aikanaan halunnu lähtee maailman toiselle puolelle. Laitoin sitte hakupaperit menemää exploriukselle ja kävin haastattelussa. Sitä tunnetta on oikeesti vaikee kuvailla ku sieltä tuli vastaus, että onneksi olkoon sinut on valittu plaaplaaplaa..! Sen jälkee en oikeen osannu stressata enää koska eihä mulla ollu mitää hajuu mihi oon menossa. Mut sit ku sain ne perhetiedot nii olin ihan taivaissa sen päivän, jonka jälkee iskiki sitte se iha hirvee stressi hyökyaalto päälle. Sen päivän jälkee onki vaihto sitte ollu mielessä joka ikinen päivä ja joka ikinen sekuntti. :D Vinkki muute tuleville vaihtareille: alottakaa ajoissa stressaaminen ja kaameiden tilanteiden keksiminen/läpikäyminen. Nii ette enää ylläty jos koulussa ekana päivänä joku heitää ruokalassa tomaatilla päähän ja käskee painumaan takas kotimaahan.:)

Jotenki tuntuu etten kuitenkaa voi sinänsä puhuu tästä vaihosta kellekkää ja vastata muitten perus kysymyksii kuten ''jännittääkö?'' sen takia ku en itekkää oo ehkä vielä onnistunu täysin sisäistämää sitä ajatusta että tasan viikon päästä ootan Lontoon lentokentällä mun lentoa New Yorkiin. En myöskää pysty pakkaamaan tai puhumaa siitä että esim. miten meinasin pestä pyykkiä isäntäperheen luona. Ei kuitenkaa pidä käsittää väärin! Oon ihan into piukeena lähössä matkaan, kokemaan ihan uskomattoman vuoden ja tapaamaan uusia ihmisiä. Mutta mulle tälleen etukäteen koko ajatus tuntuu vähän järjettömältä ja vaikeelta käsittää, koska en usko että oon oikeesti lähössä. :D Vaikee vastata kysymyksiin tulevaisuudesta, kun ei itekkään tiiä siitä mitään. Sitä paitsi miten voi muka suunnitella tulevaisuutta, jos siihen ei sisälly mitään ''tuttua''?