Nowhere Man

Minä ja mun signeerattu Training Camp-lippis. Henrik Zetterberg, Justin Abdelkader ja Kris Draper!

 Tässä nyt vähän kuvia mun viikonlopusta, en jaksa nyt hirveesti kirjotella, tai no katotaan jos nyt riittää juttua.:D Eli siis Perjantaina (Perjantai 13. ja Host-momin synttärit) kattomassa Insidious 2.. järkyttävä leffa. Kaverit muute Insidious 1 on se mikä meijän piti kattoo aikoja sitte, mut unohettii sen nimi! Selvis nyt seki sitte. Mut kuitennii leffa alko sillä että saatiin Carolinen kaa iha järkyttävä nauru kohtaus jollekki tyhmälle jutulle, joka johti siihe että meijän ympärilläki monet rupes nauramaa.. Puolet siitä leffasta meni huivin takana piilotellessa ja samalla sitä purressa, etten kiljuis ääneen. Tosi vakuuttavaa siihe nähe että hehkutin kovasti että tykkään kauhuleffoista. :D Tykkään niistä just sen takia että ne aiheuttaa mussa aina ton saman reaktion.

Lauantaina lähettiin shoppailemaan Carolinen kanssa ja sain useeseen kertaan kuulla että oon tosi hidas. Kuvitelkaa MINÄ oon hidas shoppailia, haha. Sain ostettua yhet kengät, kaks paitaa, topin ja yhet housut. Ihan hyvin multa, ku tykkään yleisesti säästellä rahaa (mulla on vieläki tilillä 2 vuoden takasia palkkoja.. ). Syömässä käytiin kiinalaisessa, ja oli kyl hyvää ruokaa. Mut en tiiä laittaako ne jotenki paljon ruokaa täällä Amerikassa, vai miks en pysty syömää ikinä koko annosta loppuu asti!

Sunnuntai, paras päivä ikinä. Lähettiin Michaelin (host-dad) kanssa hallille kattomaan Detroit Red Wingsin Red vs. White harjotus peliä. Ku saavuttiin sinne nii saatiin kuulla että vielä on pari istuma paikkaa jälellä, ne oli kyl kaukana toisistaa mut molemmat nii lähellä kaukaloo et päätettii ottaa ne. :) Mulla oli paikka toisella rivillä. Wau! Paikka oli muuten täydellinen mutta mun eessä sattu istumaa yks nainen, jolla oli ehkä maailman rasittavin nauru. Vielä rasittavampaa oli että se oli myös erittäin ilonen nainen, joka tykkäs selvästi nauraa joka tilanteelle. Tiiättekö sellasen korvien läpi tunkeutuvan naurun, joka jää kimpoilemaa pään sisällä puolelta toiselle aiheuttaen pakokauhu efektin? Se oli sama kun se nainen ois yrittäny kaivaa mun korvia ulos veitsellä.. hitaasti. Ei siinä mitää, positiivista oli kuitenki että se toi tunnelmaa yleisöö ku tykkäs kannustaa joukkuetta! 

Minä yleisössä 

Tästä kuvasta näkee miten lähellä olin istumassa!

Ah, Henrik Zetterberg antamassa mulle nimmaria

Tohon kuvaan liittyy oikeestaa aika kiva muisto/tarina. Oon tuossa kuvassa sellasessa nimikirjotus ''jonossa'' ei se ollu oikeestaa jono, vaa sellanen rivi missä ootettiin noita pelaajia paikalle (tai niitä jotka halus tulla antamaa nimmareita faneille). Tuona päivänä sato ihan kamalasti nii änkäsin sellaseen väliin ovelasti, missä lurkin jonku random äijän sateenvarjon alla. Juttelin sitte sellasen +40v Waynen kanssa, joka sit kävi kiltisti hakemassa mulle sateenvarjon autosta. Se oli kans kiva ku ootettii molemmat tota samaa pelaajaa, että jos se sattuis tulemaa paikalle. Se oli jotenki nii hassua että oltii molemmat samalla innostus tasolla ja kysyinki siltä että voiks se sit ottaa musta kuvan ton kaa, nii se oli sillee joo mut sun pitää sit ottaa kuva myös musta ja siitä:D 

Ihana päivä, tykkään kovasti Amerikkalaisista ihmisistä! 

Ja super kiitos isäntäperheelle, ku annoitte mulle mahollisuuden tohon!:) 

THANK YOU!!!<3