Lähtö ja kuulumisia

Moikka!

Mahtavasti näin puolvuotta myöhässä :D

Eli aika hienosti näköjään on jääny kirjottamatta tänne blogiin mitään sitten vaihtovuoden, tai no ei siellä ollessakaan nyt ihan älyttömästi tullu stooreja kirjoteltua, mitä näitä mun tekstejä nyt oon kattonu, haha. Aattelin kuitenkin antaa vähän päivitystä miltä tuntu palata kotiin ja miten on sopeutunu taas tähän ''Suomi-elämään".

Muistan varmaan ikuisesti sen tunteen kun istuin mun huoneessa, katoin ympärilleni ja mietin että huomenna täältä sitten lähetään. Katoin mun täyteen pakattuja matkalaukkuja ja sitä vaatevuorta joka piti jättää tilan puutteessa. Viimeset päivät olin viettäny ajattelematta koko asiaa ja yrittäen elää mun normaalia elämää. Kavereitten kanssa ajelua, juhlia ja ihmisten hyvästelyä. Perjantaina istuin bonfiressä Morganin luona ja aattelin vaa että miten mahtavia nää kaikki ihmiset mun ympärillä on ja miten rikas musta on tullu. Uhmm rikas siis elämältä, kukkaro kyllä huusi hoosiannaa, heinäsirkat siritti ja pölypallot pyöri aavikolla aina kun sen avas. Lauantaina Dani vei mut Michigan Lakelle, otettiin kuvia ja nautittiin vaan hyvästä päivästä ennen hyvästejä. Maxinen kanssa käytiin myöhemmin ajelemassa ja jätskillä, sen oli tarkotus jäähä meille yökski mutta se ilta oli omistettu host perheelle. Ne anto mulle pari taulua toisessa oli kuva joka oli otettu promeissa ja toisen jossa oli kuvia musta ja mun host siskosta ja siinä oli quote '' Family, memories are close at heart''. Noitte jälkee.... voi sitä itkun määrää.

Sunnuntaina sitten hyvästelin mun veljen ja siskon kotiovella ja lähin host isän, äitin ja siskon kanssa kohti lentokenttää. Caroline (Tanska) oli kanssa siellä hyvästelemässä perhettään. Itkusten hyvästien jälkeen mentiin sitten oottamaan laukkujen tarkastusta ja lähtöä. Koneen käynnistäessä moottorit ja lähtiessä liikkeelle pidettiin Carolinen kanssa vaan toisiamme kädestä kiinni ja katottiin ulos ikkunasta Traverse Cityn häviäviä maisemia ja viimeistä näkyä Michiganisista, meijän toisesta kodista.

Leiri Washington D.C:ssä meni ihan sumussa ja paljon ei sieltä ole muistikuvia, mutta sekin oli erittäin mukava kokemus ja näki ihan huippuja paikkoja. Aamulla lähettiin bussilla kaikkien näitten vaihtareitten kanssa lentokentälle, josta kotiin. Lentokentällä tapahtu sellanen ''hauska'' juttu, että Carolinen ja mun laukut sekotettiin mutta onneks huomattiin asia ja ilmotettiin asiasta että varmasti lähettävät oikeeseen maahan... TADAAA kenenkäs laukut sitä saapuukaan liukuhihnalla suomessa -.-. Noh, kävin sitten viemässä ne ja lähettivät laukut sitten Tanskaan Carolinelle.

Suomessa, en oo KOSKAAN ollu niin innoissani, enää yks lento ja nään mun perheen lentokentällä, koneen kaartaessa Kuopion lentokentälle en pysyny penkissä ja vilkuilin vaan ulos. Lentokentällä näin mun perheen ja kaverit (jotka herätti järkyttävää huomiota lentokentällä näin btw, haha). VIIMESTÄÄN siinä vaiheessa mun suru muuttu onneks ja en oo varmaan koskaan ollu niin onnellinen. Ihana fiilis. Turhaa huolehin, että onkohan siellä sit ketää vastassa.

No kesähän meni sitten tosi hyvin, mutta kouluun paluu on sinänsä tuottanu ongelmia.. Opiskelua on ollu tosi vaikee alottaa, sillä viime vuonna en tehny koulun eteen melkein yhtään mitään. On myös aika rankkaa nähä kun kaikki kaverit valmistuu ylioppilaiks ja itellä on vielä vuos edessä. No mutta, ei se mitään. Nopeesti seki aika menee. :) Oon nyt ollu töissä, myös sen takia että saisin sitten kerättyä rahaa ens vuoden reissua varten. Oon siis menossa takasin jenkkeihin nyt kesällä näkemään kaikkia tuttuja ja aijon viettää siellä sit ihan koko kesän. :) En malta oottaa!! Mikä aiheuttaa ihan järkyttäviä keskittymis vaikeuksia koulussa sillä mulla on erittäin hieno kyky liittää jokainen puhuttava asia koskemaan jenkkejä haha.

Huomenna sitten ELIKKÄ SIIS TOSIAAN oon pitämässä Get Ready-tilaisuutta täällä Kuopiossa ja oon kyl innoissani. Ihanaa puhua vaihtovuodesta sellaille joita asia kiinnostaa ja jaksaa kuunnella hah.